”Jos motivaatio ei ole kunnossa, hyväkin työssäoppimispaikka on huono” : ammattiopisto Lappian lähihoitajaopiskelijoiden kokemuksia työssäoppimisen onnistumiseen vaikuttavista asioista

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia työssäoppimista uudenlaisena oppimisympäristönä. Työssäoppiminen on nykyään erittäin tärkeä osa ammattioppilaitosten koulutusohjelmaa. Tutkimme asioita, jotka auttoivat opiskelijoita niin työssäoppimisen onnistumisessa kuin työyhteisöön sulautumisessa. Tutkimuksessamme selvitettiin mitkä tekijät vaikuttavat työssäoppimisen onnistumiseen ja miten opiskelijat kuvailevat näitä tekijöitä sekä niiden merkityksiä. Tutkimuksen oppimisteoreettisena perustana ovat tekemällä oppiminen sekä yhteistoiminnallinen oppiminen. Tutkimus toteutettiin Ammattiopisto Lappian lähihoitajaopiskelijoille joulukuussa 2012. Tutkimusaineistona ovat kahdentoista lähihoitajaopiskelijan kirjoitelmat. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysimenetelmällä. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille opiskelijoiden näkökulmaa työssäoppimisen onnistumiseen vaikuttavista asioista. Aineiston analyysin tavoitteena on, fenomenografian mukaisesti, kuvata ja ymmärtää opiskelijoiden kokemuksia. Tulosten perusteella opiskelijat kuvailivat sosiaalisen pääoman merkitystä sanoilla kuulluksi tuleminen, mukaan ottaminen, arvostus ja yhteistyö. Tutkimuksemme mukaan sosiaalinen pääoma on sekä tavoite että lopputulos onnistuneelle työssäoppimiselle. Tutkimuksemme päätelmänä voimme pitää opiskelijoiden roolin tärkeyttä työssäoppimisen laadun kehittäjänä. Työssäoppimisen kehittämisen onnistumiselle on tärkeää opiskelijoiden mahdollisimman monipuolinen kuuleminen

Kulkutavanpäättelyalgoritmit GPS-aineistossa

The purpose of this study was to find out what kinds of possibilities GPS has to offer for travel surveys. The study focused mainly on household travel surveys and, more specifically, the detection of mode of transport from GPS data. The results can also be applied to other kinds of traffic and travel surveys where the reasons behind travel, methods of transport and characteristics of trips are studied. Traditional methods, such as interviews and travel diaries, have their limitations. Answering all the questions is often a time-consuming task for respondents, response rates are falling, some trips are forgotten altogether, and estimates about travel distances and durations are inaccurate. Because of these weaknesses, new methods have been developed. Their goal is to automatize the data collection and thus facilitate participation in studies, enhanee data quality and, if possibie, also to reduce costs. Using GPS devices is but one of these new methods. First, relevant literature was examined to find out what kinds of possibilities GPS offers to travel surveys, what limitations there are to the technique and what kinds of surveys have already been carried out. In addition, automatized processes for detecting information needed in travel surveys - mode, purpose of trip, route - from GPS data were examined. The focus was especially on algorithms for detecting the mode of transport from GPS data. The study included a pilot study of 50 persons carrying a GPS device to gather travel data. They also kept an extensive travel diary including times and modes of transport used. Based on this data, a mode detection algorithm was developed. The quality of a mode detection algorithm depends on what modes need to be distinguished and the information available on the traffic system. The best algorithms can detect the mode correctly in 95 percent of trips. In this study, the result was around 80 percent. The modes detected were walking, bike, ear, bus, tram, metro and train, and geographic information about public transport stops was used in addition to the GPS data. It is possible to improve the results, for example by using more geographic information such as public transport routes. Using GPS is a promising method, but it cannot he used to gather all the information that is nowadays gathered in household travel surveys. Thus GPS cannot fully replace the methods currently in use, but can only complement them. Using GPS also brings new risks to the surveys. The costs and the quality of data have to he assessed beforehand.Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, millaisia mahdollisuuksia GPS-paikannus tuo liikkumisen tutkimiseen. Työssä keskityttiin lähinnä henkilöliikennetutkimuksiin, ja niissä tarkemmin kulkutavan päättelemiseen GPS-aineistosta. Tuloksia voidaan kuitenkin soveltaa myös muunlaisissa liikenne- ja liikkumistutkimuksissa, joissa kerätään tietoa muun muassa liikkumisen syistä, käytetyistä kulkutavoista ja matkojen ominaisuuksista. Perinteisten tutkimusmenetelmien, kuten haastattelujen ja matkapäiväkirjojen, käytössä on omat rajoituksensa. Vastaaminen on usein työlästä, joten vastausprosentit pienenevät, osa matkoista unohdetaan ja arviot matkojen kestoista ja pituuksista ovat epätarkkoja. Tutkimusten avuksi on siksi kehitetty uusia menetelmiä. Niiden tarkoituksena on automatisoida tiedonkeruuta ja siten helpottaa tutkimuksiin osallistumista, parantaa kerätyn aineiston laatua ja parhaassa tapauksessa myös pienentää kustannuksia. GPS-laitteiden käyttö on yksi tällainen menetelmä. Aluksi selvitettiin kirjallisuudesta, millaisia mahdollisuuksia ja toisaalta rajoituksia GPS-paikannus tuo liikkumistutkimuksiin ja millaisia tutkimuksia on jo toteutettu. Lisäksi selvitettiin, millaisia automatisoituja prosesseja tarvitaan, jotta GPS-aineistosta voidaan päätellä liikkumistutkimuksissa tarvittava tietoja, kuten kulkutapa, matkan tarkoitus ja reitti. Erityisesti tutkittiin algoritmeja, joilla GPS-aineistosta voidaan päätellä käytetty kulkutapa. Työssä toteutettiin 50 hengen pilottitutkimus, jonka osallistujat keräsivät GPS-laitteilla aineistoa liikkumisestaan ja pitivät samalla tarkkaa matkapäiväkirjaa. Kerätyn aineiston perusteella toteutettiin kulkutavanpäättelyalgoritmi. Kulkutavanpäättelyalgoritmien hyvyys riippuu siitä, mitä kulkutapoja on tarpeen erottaa ja mitä lähtötietoja on käytettävissä. Kirjallisuudessa esiintyvät parhaat algoritmin tunnistavat kulkutavan oikein jopa 95 prosentissa matkoista. Tässä työssä kehitetty algoritmi tunnisti kulkutavan oikein noin 80 prosentissa matkoista pääkaupunkiseudun oloissa. Tunnistettavat kulkutavat olivat kävely, pyöräily, auto, bussi, raitiovaunu, juna ja metro ja lähtötietoina käytettiin GPS-aineiston lisäksi joukkoliikenteen pysäkkien paikkoja. Päättelytulosta on mahdollista parantaa esimerkiksi käyttämällä muitakin paikkatietoja, kuten joukkoliikenteen reittejä. GPS on lupaava menetelmä, mutta sillä ei pystytä keräämään kaikkia niitä tietoja, joita esimerkiksi henkilöliikennetutkimuksissa nykyisin kerätään. Siksi GPS ei voi täysin korvata nykyisiä tutkimusmenetelmiä, vaan täydentää niitä. GPS:n käyttö tuo tutkimuksiin myös uudenlaisia riskejä. On pystyttävä etukäteen arvioimaan kustannuksia ja kerättävän tiedon laatua

Modell för hur busstrafi ken ska ordnas i Borgå

Joukkoliikenteen järjestämistavat muuttuvat uudistuneen lainsäädännön vuoksi vuodesta 2014 alkaen. Ratkaisun uudesta järjestämistavasta tekee joukkoliikennelain mukainen toimivaltainen viranomainen, joka Porvoon linja-autoliikenteessä on Uudenmaan ELY-keskus. Tämän selvityksen tarkoituksena on valmistella Uudenmaan ELY-keskuksen ratkaisua linja-autoliikenteen järjestämistavasta Porvoon seudulla. Selvityksessä on kuvattu lainsäädännön muutokset sekä millaiset vaihtoehtoiset järjestämistavat ovat mahdollisia. Järjestämistapavaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet on kuvattu LVM:n Linja-autotyöryhmän työn pohjalta. Vaihtoehdoista on valittu Porvoon seudulle eri liikennealueille parhaiten soveltuvat mallit. Selvityksessä esitetään markkinaehtoista mallia pitkämatkaiseen Helsingistä Porvoon kautta Kaakkois-Suomeen suuntautuvaan sekä Helsingin ja Porvoon väliseen seutuliikenteeseen. Porvoon paikallisliikenne esitetään kilpailutettavaksi alueellisena käyttöoikeussopimuksena. Muu Porvoon sisäinen, lähinnä koululaisliikenne, esitetään järjestettäväksi reittipohjaisen käyttöoikeussopimuksen nojalla. Kustannusvaikutuksia on arvioitu paikallisliikenteen osalta. Arviossa on tuotu lähinnä esiin ne muutostekijät, jotka voivat aiheuttaa muutoksia kustannuksiin. Työn yhteydessä on valmisteltu alueellisen käyttöoikeussopimuksen tarjousasiakirjat, jotka ovat raportin liitteenä. Lisäksi on valmisteltu kunta/ELY -sopimusSätten att ordna kollektivtrafi ken ändras på grund av ny lagstiftning med början 2014. Beslutet om det nya arrangemanget ska fattas av en behörig myndighet enligt kollektivtrafi klagen. I Borgå busstrafi k är denna myndighet ELY-centralen i Nyland. Syftet med denna utredning är att bereda ELY-centralens beslut om hur busstrafi ken ska ordnas i Borgåregionen. I utredningen beskrivs förändringarna i lagstiftningen och vilka alternativa arrangemangen som är möjliga. Alternativen samt deras goda och dåliga sidor beskrivs utgående från arbetet i KM:s Bussarbetsgrupp. Av alternativen har de modeller som bäst passar de olika trafi kområdena i Borgåregionen valts ut. I utredningen presenteras en marknadsbestämd modell för den långväga trafi ken från Helsingfors mot sydöstra Finland via Borgå samt för regiontrafi ken mellan Helsingfors och Borgå. För Borgå lokaltrafi k föreslås ett regionalt koncessionsavtal som konkurrensutsätts. För den övriga interna trafi ken i Borgå, närmast skolskjutsarna, föreslås arrangemang på basis av ett ruttbaserat koncessionsavtal. Kostnadseffekterna har uppskattats för lokaltrafi ken. I uppskattningen har närmast de förändringsfaktorer beaktats som kan orsaka ändrade kostnader. I samband med arbetet utformades de anbudshandlingar för ett regionalt koncessionsavtal som är bifogade rapporten. Dessutom bereddes avtalet kommun/ELY.

An easily adaptable validated risk score predicts cancer-specific survival in stage II colon cancer

Non peer reviewe

Trends in presentation, treatment and survival of 1777 patients with colorectal cancer over a decade: a Biobank study

Background: Most survival data in colorectal cancer (CRC) is derived from clinical trials or register-based studies. Hospital Biobanks, linked with hospital electronic records, could serve as a data-gathering method based on consecutively collected tumor samples. The aim of this Biobank study was to analyze survival of colorectal patients diagnosed and treated in a single-center university hospital over a period of 12 years, and to evaluate factors contributing to outcome.Material and methods: A total of 1777 patients with CRC treated during 2001–2012 were identified from the Auria Biobank, Turku, Finland. Longitudinal clinical information was collected from various hospital electronic records and date and cause of death obtained from Statistics Finland.Results: Cancer-specific, overall and disease-free survival was higher in patients diagnosed during 2004–2008 as compared with patients diagnosed in 2001–2003. Further improvement was not seen during years 2009–2012. Potential factors contributing to the improvement were introduction of multidisciplinary meetings, centralization of rectal cancer surgery, use of adjuvant chemotherapy and systematic preoperative radiotherapy of rectal cancer. The proportion of patients with stage I–IV CRC remained similar over the study period, but a marked decrease in non-metastatic rectal cancer with biopsy only (locally advanced disease) was observed. In stage I–III rectal cancer, Cox multivariate analysis suggested age, comorbidity, R1 resection, T staging and tumor grade as prognostic factors. In colon cancer, prognostic factors were age, comorbidity, gender and presence of lymph node metastases.Conclusions: Organizational changes in the treatment of CRC patients made since 2004 coincide with improved survival in CRC and a marked reduction in locally advanced rectal cancers. The clinical presentation of CRC has remained similar between 2001 and 2012.</p

Forest advisors' capacity building network: integration of research results and experience sharing

201

BRCA2 polymorphic stop codon K3326X and the risk of breast, prostate, and ovarian cancers

Background: The K3326X variant in BRCA2 (BRCA2*c.9976A&gt;T; p.Lys3326*; rs11571833) has been found to be associated with small increased risks of breast cancer. However, it is not clear to what extent linkage disequilibrium with fully pathogenic mutations might account for this association. There is scant information about the effect of K3326X in other hormone-related cancers. Methods: Using weighted logistic regression, we analyzed data from the large iCOGS study including 76 637 cancer case patients and 83 796 control patients to estimate odds ratios (ORw) and 95% confidence intervals (CIs) for K3326X variant carriers in relation to breast, ovarian, and prostate cancer risks, with weights defined as probability of not having a pathogenic BRCA2 variant. Using Cox proportional hazards modeling, we also examined the associations of K3326X with breast and ovarian cancer risks among 7183 BRCA1 variant carriers. All statistical tests were two-sided. Results: The K3326X variant was associated with breast (ORw = 1.28, 95% CI = 1.17 to 1.40, P = 5.9x10- 6) and invasive ovarian cancer (ORw = 1.26, 95% CI = 1.10 to 1.43, P = 3.8x10-3). These associations were stronger for serous ovarian cancer and for estrogen receptor–negative breast cancer (ORw = 1.46, 95% CI = 1.2 to 1.70, P = 3.4x10-5 and ORw = 1.50, 95% CI = 1.28 to 1.76, P = 4.1x10-5, respectively). For BRCA1 mutation carriers, there was a statistically significant inverse association of the K3326X variant with risk of ovarian cancer (HR = 0.43, 95% CI = 0.22 to 0.84, P = .013) but no association with breast cancer. No association with prostate cancer was observed. Conclusions: Our study provides evidence that the K3326X variant is associated with risk of developing breast and ovarian cancers independent of other pathogenic variants in BRCA2. Further studies are needed to determine the biological mechanism of action responsible for these associations

Risk perception after genetic counseling in patients with increased risk of cancer

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Counselees are more aware of genetics and seek information, reassurance, screening and genetic testing. Risk counseling is a key component of genetic counseling process helping patients to achieve a realistic view for their own personal risk and therefore adapt to the medical, psychological and familial implications of disease and to encourage the patient to make informed choices <abbrgrp><abbr bid="B1">1</abbr><abbr bid="B2">2</abbr></abbrgrp>.</p> <p>The aim of this study was to conceptualize risk perception and anxiety about cancer in individuals attending to genetic counseling.</p> <p>Methods</p> <p>The questionnaire study measured risk perception and anxiety about cancer at three time points: before and one week after initial genetic counseling and one year after completed genetic investigations. Eligibility criteria were designed to include only index patients without a previous genetic consultation in the family. A total of 215 individuals were included. Data was collected during three years period.</p> <p>Results</p> <p>Before genetic counseling all of the unaffected participants subjectively estimated their risk as higher than their objective risk. Participants with a similar risk as the population overestimated their risk most. All risk groups estimated the risk for children's/siblings to be lower than their own. The benefits of preventive surveillance program were well understood among unaffected participants.</p> <p>The difference in subjective risk perception before and directly after genetic counseling was statistically significantly lower in all risk groups. Difference in risk perception for children as well as for population was also statistically significant. Experienced anxiety about developing cancer in the unaffected subjects was lower after genetic counseling compared to baseline in all groups. Anxiety about cancer had clear correlation to perceived risk of cancer before and one year after genetic investigations.</p> <p>The affected participants overestimated their children's risk as well as risk for anyone in population. Difference in risk perception for children/siblings as for the general population was significant between the first and second measurement time points. Anxiety about developing cancer again among affected participants continued to be high throughout this investigation.</p> <p>Conclusion</p> <p>The participant's accuracy in risk perception was poor, especially in low risk individuals before genetic counseling. There was a general trend towards more accurate estimation in all risk groups after genetic counseling. The importance of preventive programs was well understood. Cancer anxiety was prevalent and associated with risk perception, but decreased after genetic counseling.</p> <p><abbrgrp><abbr bid="B1">1</abbr></abbrgrp> National Society of Genetic Counselors (2005), Genetic Counseling as a Profession. Available at <url>http://www.nsgc.org/about/definition.cfm</url> (accessed November 25th 2007)</p> <p><abbrgrp><abbr bid="B2">2</abbr></abbrgrp> Julian-Reynier C., Welkenhuysen M-, Hagoel L., Decruyenaere M., Hopwood P. (2003) Risk communication strategies: state of the art and effectiveness in the context of cancer genetic services. Eur J of Human Genetics 11, 725736.</p